Lauseita

fi Työskennellä / tehdä töitä   »   tr Çalışmak

55 [viisikymmentäviisi]

Työskennellä / tehdä töitä

Työskennellä / tehdä töitä

55 [elli beş]

Çalışmak

Valitse, miten haluat nähdä käännöksen:   
suomi turkki Toista Lisää
Mitä teette työksenne? Me---- o----- n- y-----------? Meslek olarak ne yapıyorsunuz? 0
Mieheni on lääkäri. Ko--- d-----. Kocam doktor. 0
Minä työskentelen osa-aikaisesti sairaanhoitajana. Be- y---- g-- h------ o----- ç----------. Ben yarım gün hemşire olarak çalışıyorum. 0
Pian saamme eläkettä. Ya----- e----- o-------. Yakında emekli olacağız. 0
Mutta verot ovat korkeita. Am- v------- y-----. Ama vergiler yüksek. 0
Ja sairasvakuutus on korkea. Ve h------- s-------- y-----. Ve hastalık sigortası yüksek. 0
Miksi sinä haluat joskus tulla? Ne o---- i---------? Ne olmak istiyorsun? 0
Haluan tulla insinööriksi. Mü------ o---- i--------. Mühendis olmak istiyorum. 0
Haluan opiskella yliopistossa. Ün---------- o----- i--------. Üniversitede okumak istiyorum. 0
Olen harjoittelija. Be- s--------. Ben stajyerim. 0
En tienaa paljon. Fa--- k-----------. Fazla kazanmıyorum. 0
Minulla on työharjoittelu ulkomailla. Yu-- d------ s--- y--------. Yurt dışında staj yapıyorum. 0
Tuo on pomoni. Bu b---- ş----. Bu benim şefim. 0
Minulla on mukavia työkavereita. Ho- a----------- v--. Hoş arkadaşlarım var. 0
Lounasaikaan käymme aina ruokalassa. Öğ------- h-- k------ g--------. Öğlenleri hep kantine gidiyoruz. 0
Etsin työpaikkaa. İş a-------. İş arıyorum. 0
Olen ollut työttömänä jo vuoden. Bi- y----- i------. Bir yıldır işsizim. 0
Tässä maassa on liian monta työtöntä. Bu ü----- ç-- i---- v--. Bu ülkede çok işsiz var. 0

Muisti tarvitsee puhetta

Useimmat ihmiset muistavat ensimmäisen koulupäivänsä. He eivät kuitenkaan enää muista, mitä tapahtui sitä ennen. Meillä ei ole melkein mitään muistoja ensimmäisistä elinvuosistamme. Miksi on niin? Miksi emme voi muistaa vauvaikämme kokemuksia? Syy on kehityksessämme. Puhe ja muisti kehittyvät suunnilleen samaan aikaan. Muistaakseen jotain ihminen tarvitsee puhetta. Toisin sanoen hänellä pitää olla sanoja kokemuksiaan varten. Tiedemiehet ovat tehneet erilaisia kokeita lasten kanssa. Tehdessään niitä he tekivät mielenkiintoisen löydön. Niin pian kuin lapset alkavat puhua, he unohtavat kaiken sitä ennen tapahtuneen. Puheen alku on samalla muistin alku. Lapset oppivat paljon kolmen ensimmäisen ikävuotensa aikana. He kokevat uusia asioita joka päivä. Heillä on siinä iässä myös monia tärkeitä kokemuksia. Siitä huolimatta se kaikki katoaa. Pyskologit kutsuvat tätä ilmiötä pikkulapsen muistinmenetykseksi. Lapset voivat muistaa vain asioita, joilla on nimi. Omaelämäkerrallinen muisti säilyttää henkilökohtaisia kokemuksia. Se toimii kuin päiväkirja. Kaikki elämämme tärkeimmät tapahtumat on tallennettu siihen. Tällä tavoin omaelämäkerrallinen muisti muovaa identiteettimme. Mutta sen kehitys riippuu äidinkielen oppimisesta. Ja me voimme aktivoida muistimme vain puheemme kautta. Asiat, jotka opimme vauvana, eivät tietenkään kokonaan katoa. Ne on tallennettu jonnekin aivoihimme. Me vain emme pääse niihin käsiksi – eikö olekin harmillista?