Lauseita

fi Liitepartikkelit -ko / -kö   »   lt Šalutiniai sakiniai su ar

93 [yhdeksänkymmentäkolme]

Liitepartikkelit -ko / -kö

Liitepartikkelit -ko / -kö

93 [devyniasdešimt trys]

Šalutiniai sakiniai su ar

Valitse, miten haluat nähdä käännöksen:   
suomi liettua Toista Lisää
En tiedä, rakastaako hän minua. (A-) n------- a- j-- m--- m---. (Aš) nežinau, ar jis mane myli. 0
En tiedä, tuleeko hän takaisin. (A-) n------- a- j-- g---. (Aš) nežinau, ar jis grįš. 0
En tiedä, soittaako hän minulle. (A-) n------- a- j-- m-- p---------. (Aš) nežinau, ar jis man paskambins. 0
Rakastaakohan hän minua? Ar j-- m--- m---? Ar jis mane myli? 0
Tuleekohan hän takasin? Ar j-- g---? Ar jis grįš? 0
Soittaakohan hän minulle? Ar j-- m-- p---------? Ar jis man paskambins? 0
Kysyn itseltäni, ajatteleeko hän minua. Aš k------ s----- a- j-- a--- m--- g------. Aš klausiu savęs, ar jis apie mane galvoja. 0
Kysyn itseltäni, onko hänellä joku toinen. Aš k------ s----- a- j-- t--- k---. Aš klausiu savęs, ar jis turi kitą. 0
Kysyn itseltäni, valehteleeko hän. Aš k------ s----- a- j-- n--------. Aš klausiu savęs, ar jis nemeluoja. 0
Ajatteleekohan hän minua? Ar j-- a--- m--- g------? Ar jis apie mane galvoja? 0
Onkohan hänellä joku toinen? Ar j-- t--- k---? Ar jis turi kitą? 0
Puhuukohan hän totta? Ar j-- s--- t----? Ar jis sako tiesą? 0
Minä epäilen, pitääkö hän minusta. (A-) a------- a- (a-) j-- t----- p------. (Aš) abejoju, ar (aš) jam tikrai patinku. 0
Minä epäilen, kirjoittaako hän minulle. (A-) a------- a- j-- m-- p------. (Aš) abejoju, ar jis man parašys. 0
Minä epäilen, meneekö hän kanssani naimisiin. (A-) a------- a- j-- m--- v--. (Aš) abejoju, ar jis mane ves. 0
Pitääköhän hän minusta todella? Ar t----- a- j-- p------? Ar tikrai aš jam patinku? 0
Kirjoittaakohan hän minulle? Ar j-- m-- p------? Ar jis man parašys? 0
Meneeköhän hän kanssani naimisiin? Ar j-- m--- v--? Ar jis mane ves? 0

Miten aivot oppivat kielioppia?

Alamme oppia äidinkieltämme vauvana. Se tapahtuu automaattisesti. Emme ole tietoisia siitä. Aivojemme on kuitenkin oppiessamme suoriuduttava isosta tehtävästä. Esimerkiksi kun opimme kielioppia, niillä on paljon tehtävää. Joka päivä ne kuulevat uusia asioita. Ne saavat koko ajan uusia ärsykkeitä. Aivot eivät voi kuitenkaan käsitellä jokaista ärsykettä erikseen. Niiden on toimittava taloudellisesti. Siksi ne pyrkivät säännöllisyyteen. Aivot muistavat sen, minkä ne kuulevat usein. Ne rekisteröivät, miten usein tietty asia esiintyy. Sitten ne laativat näistä esimerkeistä kieliopillisen säännön. Lapset tietävät, onko jokin lause oikein vai ei. He eivät kuitenkaan tiedä, miksi niin on. Heidän aivonsa tietävät säännöt oppimatta niitä. Aikuiset oppivat kieliä eri lailla. He tuntevat jo oman äidinkielensä rakenteet. Nämä luovat perustan uusille kieliopin säännöille. Aikuisten pitää oppiakseen saada opetusta. Kun aivot oppivat kielioppia, se on vakiintunut järjestelmä. Sen voi nähdä esimerkiksi nomineista ja verbeistä. Ne on tallennettu aivojen eri alueille. Aivojen eri alueet ovat aktiivisia käsitellessään niitä. Yksinkertaiset säännöt opitaan myös eri lailla kuin monimutkaiset säännöt. Monimutkaisia sääntöjä käsiteltäessä useammat aivojen alueet tekevät yhteistyötä. Vielä ei ole tutkittu, miten tarkoin aivot oppivat kieliopin. Tiedämme kuitenkin, että ne voivat teoriassa oppia jokaisen kielioppisäännön…