Frasario

it Frasi secondarie con se   »   fi Liitepartikkelit -ko / -kö

93 [novantatré]

Frasi secondarie con se

Frasi secondarie con se

93 [yhdeksänkymmentäkolme]

Liitepartikkelit -ko / -kö

Scegli come vuoi vedere la traduzione:   
Italiano Finlandese Suono di più
Non so se mi ama. E- tiedä, -a-ast---- -än-m----. En tiedä, rakastaako hän minua. E- t-e-ä- r-k-s-a-k- h-n m-n-a- ------------------------------- En tiedä, rakastaako hän minua. 0
Non so se ritorna. En t-edä- -ule--o---- --kai---. En tiedä, tuleeko hän takaisin. E- t-e-ä- t-l-e-o h-n t-k-i-i-. ------------------------------- En tiedä, tuleeko hän takaisin. 0
Non so se mi telefona. En-t--d-- -oi-taak--hä- ----lle. En tiedä, soittaako hän minulle. E- t-e-ä- s-i-t-a-o h-n m-n-l-e- -------------------------------- En tiedä, soittaako hän minulle. 0
Chissà se mi ama. Rakasta---ha--hän-min-a? Rakastaakohan hän minua? R-k-s-a-k-h-n h-n m-n-a- ------------------------ Rakastaakohan hän minua? 0
Chissà se ritorna. Tu-e-koh-n-----takas-n? Tuleekohan hän takasin? T-l-e-o-a- h-n t-k-s-n- ----------------------- Tuleekohan hän takasin? 0
Chissà se mi telefona. S-it-aak--an -än--inu-le? Soittaakohan hän minulle? S-i-t-a-o-a- h-n m-n-l-e- ------------------------- Soittaakohan hän minulle? 0
Mi chiedo se mi pensi. Ky-yn i-s-lt--i--a-at---e-ko--än -inu-. Kysyn itseltäni, ajatteleeko hän minua. K-s-n i-s-l-ä-i- a-a-t-l-e-o h-n m-n-a- --------------------------------------- Kysyn itseltäni, ajatteleeko hän minua. 0
Mi chiedo se abbia un’altra. K-s-- itsel--ni--------än-l-ä-joku-t----n. Kysyn itseltäni, onko hänellä joku toinen. K-s-n i-s-l-ä-i- o-k- h-n-l-ä j-k- t-i-e-. ------------------------------------------ Kysyn itseltäni, onko hänellä joku toinen. 0
Mi chiedo se menta. K-s-n --s-ltän------eht-le-----ä-. Kysyn itseltäni, valehteleeko hän. K-s-n i-s-l-ä-i- v-l-h-e-e-k- h-n- ---------------------------------- Kysyn itseltäni, valehteleeko hän. 0
Chissà se mi pensa. Aj---el--k-han---n mi-u-? Ajatteleekohan hän minua? A-a-t-l-e-o-a- h-n m-n-a- ------------------------- Ajatteleekohan hän minua? 0
Chissà se ha un’altra. Onko-a- h--ellä joku -oinen? Onkohan hänellä joku toinen? O-k-h-n h-n-l-ä j-k- t-i-e-? ---------------------------- Onkohan hänellä joku toinen? 0
Chissà se dice la verità. P-h-uko-a----- -o-t-? Puhuukohan hän totta? P-h-u-o-a- h-n t-t-a- --------------------- Puhuukohan hän totta? 0
Dubito che mi voglia veramente bene. M--ä -p-ile-, p----kö -än--i--st-. Minä epäilen, pitääkö hän minusta. M-n- e-ä-l-n- p-t-ä-ö h-n m-n-s-a- ---------------------------------- Minä epäilen, pitääkö hän minusta. 0
Dubito che mi scriva. M-nä ep--l-n,-k-r-o----a-o h-- mi-u-le. Minä epäilen, kirjoittaako hän minulle. M-n- e-ä-l-n- k-r-o-t-a-k- h-n m-n-l-e- --------------------------------------- Minä epäilen, kirjoittaako hän minulle. 0
Dubito che mi sposi. Min---p--le-, ---e-k- --n---n-sa-- n--mis--n. Minä epäilen, meneekö hän kanssani naimisiin. M-n- e-ä-l-n- m-n-e-ö h-n k-n-s-n- n-i-i-i-n- --------------------------------------------- Minä epäilen, meneekö hän kanssani naimisiin. 0
Chissà se mi ama veramente. P-tä-kö--- h--------ta-t-de--a? Pitääköhän hän minusta todella? P-t-ä-ö-ä- h-n m-n-s-a t-d-l-a- ------------------------------- Pitääköhän hän minusta todella? 0
Chissà se mi scrive. K-r--it----oha-------in-lle? Kirjoittaakohan hän minulle? K-r-o-t-a-k-h-n h-n m-n-l-e- ---------------------------- Kirjoittaakohan hän minulle? 0
Chissà se mi sposa. Men-e-ö--n --n k-n-s--i --im-s--n? Meneeköhän hän kanssani naimisiin? M-n-e-ö-ä- h-n k-n-s-n- n-i-i-i-n- ---------------------------------- Meneeköhän hän kanssani naimisiin? 0

Scarica MP3 (.zip File)

Come fa il cervello ad imparare la grammatica?

Si comincia ad imparare la lingua madre già da neonati. Ciò avviene in modo del tutto automatico. Non ce ne accorgiamo neanche! Quando impariamo, il nostro cervello deve attivarsi e fare molti sforzi. Ogni giorno ascoltiamo delle cose per la prima volta e riceviamo nuovi impulsi. Il cervello non è in grado di elaborare ogni singolo impulso; deve operare un’economia delle scelte. Dapprima segue le regolarità, ricorda ciò che ascolta più spesso e registra il regolare svolgimento degli eventi. Partendo da questi dati, cominciano a delinearsi le regole grammaticali. I bambini sanno già se una frase è corretta o sbagliata, ma non sanno dire perché. Il loro cervello conosce le regole, anche se non le ha imparate formalmente. Gli adulti imparano le lingue in un altro modo. Conoscono già le strutture della propria lingua e si servono di queste ultime per imparare le regole grammaticali di un’altra lingua. Per apprendere, hanno bisogno di studiare. Quando il cervello impara la grammatica, dispone di un sistema ben definito, fa affidamento, per esempio, su nomi e verbi. Questi dati vengono memorizzati in diverse aree cerebrali, che si attivano quando debbono essere elaborati. Le modalità di apprendimento differiscono a seconda della complessità delle regole. Se le regole sono complesse, diverse aree cerebrali si attivano tutte allo stesso tempo. Tuttavia, non è chiaro come il cervello apprenda la grammatica. Si sa solo che, in teoria, tutte le grammatiche si possono imparare.